sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Nuorallatanssimista

# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Eilen törmättiin Päällikössä Romes Thunderiin ja Wartissa aikaisemmin soittaneiseen The Riot Soulin stadilaisiin glamjäbiin ja hauskaa oli, vaikkei jatkoille tällä kertaa päädyttykään. Rocky Horror Picture Show rokkasi Rytmiksellä kympillä! Kiitti siitä. <3 Tosin olen vähän masentunut, sillä mestaria näyttelevällä jäbällä oli isompi fleda kuin mulla – olkoonkin, että äijä käytti peruukkia. Toissapäivänä syötiin aamiaista Oulun Coffee Housessa. Mikään ei herätä paremmin kuin täysjyvä-juustokinkkuleivät ja luomu-smoothie, joiden jälkeen olikin virkeät fiilikset dallailla kohti Glitteriä sekä Romeo&Juliaa korunkiilto silmissä, hakea Intiasta ostamani maalaus kehystämöstä ja kirmailla myöhemmin lenkille leutoon lumisateeseen. Tänään taas suuntana puolestaan Areena ja Boxing Night (kunhan saan somistettua uudet valkoiset bootsini käärmeennahkanauhoilla), jossa ratkotaan muun muassa EU:n mestaruus ja muita pienempiä titteleitä. Matt Nitron kanssa perjantain aamuntunteina käyty puhelu valotti mulle Hitlantiksen skaban tilannetta, ja sielläkään ei voisi oikeastaan paremmin mennä. Johdetaan nimittäin koko saatanan Rock Starba -kilpailua (vaikka siellä pyörivä New York Broke My Heart on vielä keskeneräinen laulujen ja miksausten osalta) sekä myös Funky Amigos -äänestystä Hanging With The Boysilla. Slippery Stuffin biiseistä kolme on myös saatavilla SoundCloud-palvelusta. High Schoolin vuosi on alkanut loistavasti! 

Lontoosta palattuani ovat asiat rullanneet eteenpäin vauhdilla. Levy on painossa, biisit live-kunnossa ja kakkoslevykin jo tekeillä. Meitsi on talvella kipeänä joka toinen päivä, sillä mua ei yksinkertaisesti ole luotu Suomen ilmasto-olosuhteisiin. Kirjoittelinkin viime viikolla gradua peiton alla, pelailin Uncharted kolmosta (Nate roikkuu taas pää alaspäin uskomattomissa viidakko- ja kaupunkimaisemissa) ja iPhonen Chicken Revolutionia (jossa listitään vittu vihaisia kanoja laudoilla, puistonpenkeillä jne) sekä lueskelin Keith Richardsin elämäkertaa ja Laylaa, joka järkyttävyydessään ja nokkeluudessaan on varsin loistavaa kamaa. Vastaherännyt, collegehousuinen Nitro ja Mike kävelivät eräänä aamuna meitsin luukkuun Mäkkärin juustoburgerit messissä. Hetkeä myöhemmin meinasi käydä kylmät, kun olin Stradan tiskillä hakemassa take away -lattea ja näin ikkunasta myöhässä olleen bussin huristelevan jo Toripakan pysäkille. Ehdin hädintuskin maksaa, kun tuli kiire juosta kahvit läikkyen perään. Treenattiin Neil Youngin ”Heart of gold” myös keikkakuntoon Ylivieskan ja Kalajoen kulmakundeja ilahduttaaksemme.
 
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Eräänä päivänä päätettiin vääntää jättiläjä tortilloita, kiskoa pirtelöä ja tsekkailla meikän Stockalta hakemaa Laguna Beach -boksia. Backcoveri mainostaa sarjaa tosielämän OC:na, mutta siis mitä vittua!? Tää on aivan yhtä ”realityä” kuin MTV:n muutkin Cityt ja Living Lahainat – eli MY ASS, vaikka viihdyttävää katseltavaa onkin. Kyseisenä, tv-päiväksi ristimänäni sunnuntaina päätin tsiigailla myös Contagionin, Sherlockin, Awakening Angelon, Zack Ryderin Youtube-videot, SmackDownin (ei helevetti tuo Funkasaurus on loistava :D), Watchmenin, Alpha Dogin (kuvaus Jesse James Hollywoodista) ja Bird On A Wiren, joka oli dokkari Leonard Cohenin 1972-vuoden rundilta, ja pakko myöntää, että samaa paskaahan tää oli Stones In Exilen kanssa, jota päämäärättömäksi haahuiluksikin kutsutaan. Mutta se arvosteluista, sitten asiaan… Ai nii vielä sen verran, että mun verepaine nousi taas kattoon, kun tiistain lätkämatsia tsiigaillessani (Sakke Pietilällekin oli taitanut erän aikana hiiva maistua, sen verran epäselvästi äijä kommentoi Urho Tv:lle) ja vetäessäni uuni-suklaa-banskuja, oululaismaalille hankittu ruotsalaisveskari imuutti joka toisen b-pisteiden takaa lähteneen vedon taakseen. Kuka muistaa vielä Peter Åslinin (R.I.P)?
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
 Niin sitä vaan, että on hauska seurata, millaista palautetta biisimme loppujen lopuksi suurelta yleisöltä saavat. Meikän lauluääni ei ole ihan tavallisimmasta päästä, mistä olen itse pelkästään ylpeä. Oon kuullut itsestäni halveksivia vertailuja Billy Idoliin tai nasaaliseen Vince Neiliin (jotka otan kohteliaisuutena, mutta tässä tapauksessa ilmeisesti oli tarkoitus dissata), ja vertailuja tyyliin - yritätkö sä kopioida Michael Monroeta tai Axl Rosea. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en oo ikinä yrittänyt kopsata ketään lauluäänen tai tyylinkään perusteella, ja maassammehan kaikki blondit rokkipojat kuulema jäljittelee Michaelia ja tummahiuksiset Andy McCoyta, hah! Okei totta kai jokainen ottaa vaikutteita jostain, vai luulitteko, että vaikkapa juuri Hanoi Rocksin tyypit on kokonaan suunnitelleet oman tyylinsä päästä varpaisiin itse? No tsekkaa Hanoin kirja, niin tiedät paremmin. Jäbägailt diggaili New York Dollsia, ne taas Stonesia, ne taas Elvista ja niin edelleen. En oo ikinä arvostanut hirveästi tyyppejä, jotka kiintyvät jonkun (esimerkiksi Nikki Sixxin) stailiin ja kopioivat sen päästä varpaisiin. Hei, kuulostaako coolilta? Mustat farkut (ehkä revityt), musta nahkatakki, Hardcore Superstarin revitty t-paita, Citymarketin bootsit, mustaksi värjätty/tupeerattu fleda, muutama vyöstä roikkuva huivi, vahvat silmämeikit ja pari läväriä. Vitun omaperäistä, eikö? Esimerkiksi kitaristimme on klassinen kasarirockjäbä, mutta äijä onnistuu silti todellakin näyttämään uniquelta parilla kikalla, samoin kuin muutkin bändistämme. Sitä mä erityisesti arvostan jätkissä (ei kai yhtään pinnallista?).
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Jos kuuntelet biisejämme, et varmastikaan pysty lyömään niitä mihinkään kategoriaan suoraan. Jos yrität laittaa niitä sektoreihin ”heavy” tai ”metalli”, niin tulee conversea feissiin! :D Meillä ei ole mitään tekemistä ainakaan noiden kahden kanssa, kuten ei myöskään mielestäni esimerkiksi Mötley Crüella, Gunnareilla, Reckless Lovella tai Poisonilla, joista varsinkin kaksi viimeksi mainittua voitaisiin ihan huoletta lyödä pop-kategoriaan. En oo ikinä sietänyt puhtaan heavy-musiikin ideologiaa paria poikkeusta lukuun ottamatta, enkä varsinkaan metallia. Tässäkään ei oo mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, jokainen tekee mitä haluaa ja arvostan sitä, mutta puhunkin nyt omasta ideologiastani. Tykkään raikkaasta, tyylikkään omalaatuisesta ja ennen kaikkea ILOISESTA meiningistä, enkä oo koskaan halunnut kapinoida yhteiskuntaa, vanhempia tai mitään muutakaan vastaan. Tärkeintä, että kaikilla on hauskaa. Tästä syystä en myöskään katso pahalla, jos esimerkiksi musiikkiamme sanotaan kaupalliseksi tai popiksi, koska tykkään itsekin kirjaimellisesti kaupallisesta popmusiikista, toisin kuin 99 prosenttia true-heviäijistä. Tätä tarkoitin myös City-lehden haastattelussani, joka on osittain ymmärretty hyökkäyksenä oululaista heavy-skeneä kohtaan. Jokainen tekee mitä huvittaa, mutta itse en halua tulla vertailluksi tai kategorioiduksi mihinkään. Voin ihan rehellisesti sanoa diggaavani saatanasti vaikkapa Adam Lambertista, The Arkista, Madonnasta, Jacksonista, Phil Collinsista, INXS:stä, Katy Perrystä, Timbalandista, Kanye Westistä, Hot Chelle Raesta, JVG:stä ja Ke$hasta näin alkuun. Tähän ei varmaan kovin moni pystyis, mut ei kaiken tartte olla niin vakavaa, eiks niin?
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Tämän takia onkin hauska seurata palautetta, joita tulee tyypillisiltä rokkipoliiseilta tyyliin, teillä on vähän kopsattu poppimeininki ja hei toi sun laulu kuulostaa vähän ”omalaatuselta”. No eiks se oo HYVÄ?! Mä haluankin, että joko ärsytän tai sitten tuun tykätyksi kunnolla, eikä mitään siltä väliltä. Ja hei – se juttu, että ”tuossa sun englanninääntämyksessä on vähän vikaa” on aika hyvä läppä, koska vain Suomessa ajatellaan sen olevan huono asia, jos laulussa on pientä aksenttia. Ehkä niissä teidän vitun murinalauluissa ei oo aksenttia, koska niistä ei muutenkaan saa mitään selvää! Okei KC:n aikana jotkin jutut kuulosti tökeröltä, koska vedin albumillisen kamaa purkkiin muutamassa tunnissa, mut nyt niissä on tasan yhtä paljon aksenttia kuin kellä tahansa akateemisesti opiskelleella suomalaisella eli suhteellisen vähän. Vai kuka dissaa esimerkiksi Ola Salon TAI edesmenneen Dave Lepardin ruotsiaksenttia TAI Sean Paulin jamaika-aksenttia? Sehän on vaan coolia, jos kuitenkin osaa englantia muuten suhteellisen virheettömästi. Tästä myös Michael Monroeta ihailtiin Jenkeissä asti (mut dissattiin Suomessa) aikoinaan 80-luvulla, ja tätä nykyä kaikki pitää sitä ansaitustikin jumalana. Ja kuka muistaa Jonne Aaronin, Olli Hermanin ja Ville Valon ensimmäiset arvostelut? Suomessa kateutta riittää siihen saakka, kun menestystä alkaa tulla ja ”paskuus” muuttuu yhtäkkiä kansallissankaruudeksi. Living on a thin line, right? ;)

Ai nii ja mikä helvetin Tuure Kilpeläinen?!? Meinas lentää laatta Emma-gaalaa tsiigaillessa ja tacoja mussutellessa, kun Tuure soitteli niitä paskoja biisejänsä,samoin kuin Chisun tekotaiteellista, kännistä heilumista katsellessa. Siinä vähän avautumista! :D Happy New Year mussukat ja tsekatkaa uus Discografia-osio blogin sivupalkista -->

http://groupiehighschool.blogspot.com/p/discografia.html

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

London, baby!

 Mind the gap! Tässä legendaarista Leisure Suit Larrya pelaillessani ja Big Stania tsiigaillessani nautin siitä tunteesta, kun Slipperyn biisit lähtivät juuri masterointiin ja levyn kansilehti sai vihoviimeisen silauksensa. Nyt se on siis virallisesti valmis. Myös Chris Jericho teki comebackin vilkkuvine leditakkeineen, Salkkareiden spin-off -sarja ”Tuuliranta” on yksinkertaisesti loistava ja saatiin jamiteltua bändin kanssa koko viikko myös uusia biisejä (tuoreine sanoitukseen) ja tulevia covereitakin. Loppiaisaattona vietettiin iltaa Päällikössä muun muassa Romes Thunderin sekä tämän tyttöfrendin seurassa – ei paskempi viikko siis!
<> </>
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Joulua edeltävä viikko vierähti Kuopiossa, jossa annoin silauksen jo kakkoslevymme biiseillekin äänimaailman osalta ja duunailin vähän kevyempää matskua ekalle soololevylleni, hehe! :D Harjoiteltiin myös vesivärimaalaamista (jota meikä ei osaa vitunkaan vertaa) ja syötiin mun kokkailemaa vuohenjuustopastaa itsevärkätyllä paholaisenhillolla, yammy! Henry’s Pub, Ale, Apteekkari ja maittavat kalakukot tulivat taas tutuiksi Minkin ja Jacen seurassa, samoin kuin vanhat C64-pelit Microprose Soccer ja Boulder Dash. Kantsii muuten tsekata muutaman vuoden takainen In The Cut -leffa (Kuka pelkää pimeää?), joka tarjoaa eroottissävytteisessä ilmapiirissään myös helvetisti jännitystä. Aatonaattona treffattiin pikaisesti parhaiden college-kavereiden kanssa Bisketissä ennen hajaantumista lomille ympäri Suomen. Varsinainen joulu oli taattua laatua ruokien osalta (lasimestarinsillit, lihapasteijat, kinkut, hirvenpaistit, juustot, kaviaarit jne..) ja lahjojenkin, joita tipahteli taas yllin kyllin perkele. Itse vedin tiukkaa kuntokuuria koko joulunajan Runaway 2:n pelailun lomassa, minkä lisäksi käytiin jouluaattona kuvailemassa kynttilöistä täyttynyttä keskustan hautausmaata. Sitten olikin aika pakata bägit ja häippäillä Lontooseen!


# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Nukuin koko lentomatkan ja avasin silmäni vasta Gatwickissä juuri ennen bussin saapumista. Tunnin ajelun jälkeen löydettiin itsemme nälkäisinä West Bromptonista, joten etsittiin ensimmäinen säädyllisen näköinen pubi ruokailua varten. Prince of Wales -nimeä kantava, tunnelmallinen mesta kuositti meidät kuntoon curry-kanalla, naan-leivillä ja kylmällä Fosters-kannulla. Overgroundia ja metroa käyttäen päädyimme West Hampsteadin kautta Hilton-hotelliimme, aivan stadionin kupeeseen Wembleylle (joka oli muuten aivan helvetin ruma kaupunginosa noin muuten), eikä tarjonnassa ollut todellakaan mitään vikaa. Tervetuliaislahjaksi saatiin viinejä, suklaita ja hedelmiä. Paikka oli täynnä intialaisia ja kiinalaisia (kuten koko Wembleykin) turisteja, joiden seasta pujottelin itseni heti ekaks kuntosalille. Rakastuin gymiin välittömästi, sillä jokainen laite oli varustettu pienellä laajakuvanäytöllä ja 99 kanavalla. Kalorit paloivat nopeasti esim kreiziä Winter Wipeoutia, Shrekiä, Marley & Me:tä sekä EMA2011-gaalaa tsiigaillessa (Lady Gaga ilmestyi hakemaan palkintoaan vittu SATELLIITTI naamassa WTF!?!), minkä jälkeen odotti höyrysauna, pooli ja poreallas. Seuraava päivä starttasi pekonilla ja muilla herkuilla ennen vierailua Piccadilly Circuksella ja Oxford Streetillä. Heti ekaks ostin Canucksin snap backin ja Niken keltamustat varsitennarit Schuhsta. Viereisen Footlockerin edessä oli muuten puukotettu Boxing Dayn aikana 18-vuotias nuorukainen kuoliaaksi kesken vilkkaimman shoppailupäivän, joten mestan edusta oli aidattu ja koristeltu muistokimpuilla.

Sratfordiin on noussut hulppea olympiakylä ja siinä sivussa myös supermassiivinen Westfield Stratford City -kauppakeskus. Siellä sijaitseva Primark-ketjun myymälä oli kirjaimellisesti helvetti maan päällä. Markettihintaisista vaatteista notkuva tavaratalon kokoinen vaatekauppa on yllättäen keski-ikäisten naistenkin suosiossa, jotka ryntäilevät ympäri kauppaa demoninkiilto silmissä kohti sovituskoppeja tai kassaa kärryt täynnä niitä vitun rättejä. Tosin Oxford Cityn Westgaten Primarkista löysin helvetin hienon, punaisen leopardihuivin, joka oli tietenkin pakko ostaa, joten vittuakos tässä dissaamaan!  Westfieldin kauppameren seasta pomppasi esille Pure-niminen rockmesta, josta ei kuitenkaan tällä kertaa tarttunut mitään mukaan. Kauppa mainosti alennuksiaan tyylikkäällä Prices Slashed -fotolla itse Slash kansikuvapoikanaan. Yläkertaan oli jäädytetty luisteluareena innokkaita brittituristeja palvelemaan,minkä vierestä bongasin Foot Asylumista itselleni coolin Mickey Mouse -collegen pienen Starbucks-visiitin jälkimainingeissa. Tän jälkeen vedettiin pikaisesti pakollinen nähtävyyswalkki Westminsterillä ennen vierailua Spice of India -raflassa Wembleyllä. Täytyy myöntää, että tuli taas puhalleltua tulta ja kurlattua Kingfisheriä tilattuani extratulisen Vindaloo-kanan.  Kiersin seuraavana päivänä Waterloon vanhoja katuja (aina London Eye:lle ja leffastudioille saakka), West Hamia ja East Indiaa kirppareiden toivossa ennen tunnin metromatkaa Wimbledonin rauhoittaviin puistoihin ja sieltä edelleen East Putneyn kauniille pikkukaduille. Pelailin rauhassa uutta Fifaa ja Fight Nightia iPhonella, kun pommiuhkan takia kaikki komennettiin ulos metrosta Earl’s Courtilla, josta matka jatkui High Street Kensingtonilta Notting Hilliin double-deckereillä maanalaisen sijasta. Päivä loppui illalliseen Ponti’s Italian Kitchenissä, Marble Archissa, jossa lasagnekin tarjoiltiin brittitapaan vittu ranskalaisilla – onneksi Birra Moretti oli luvallista nauttia ilman lisämausteita.
<> </>
Fifa-skabat # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Seuraavana aamuna, pienen kuvaussession jälkeen Green Parkissa, käännettiin nokat kohti Victorialta lähtevää Oxfordin bussia, joka kurvaili Hyde Parkin ohi aina motarille ja sieltä pikkuhiljaa perille. Oxford on hieman Oulua pienempi pikkukaupunki, joka on tunnettu yliopistostaan ja nähtävyyksistään (muun muassa Harry Potterin kuvauspaikkana toiminut Christchurch College). Satoi kaatamalla vettä ja meikähän ei ole kylmissään mikään päivänsäde, joten oli pakko painella paikalliseen kirkkoon lämmittelemään välillä. Maxxwell’s-niminen ravintola Queen Streetillä taas oli enemmän mun makuun, sillä lattarirytmit, kokonainen bbq-kana ja jättikokoinen Bulmers olivat omiaan tuomaan hyvän mielen samalla, kun ihmisiä valui solkenaan ohi alennusmyyntien kourissa. La Croissanterie -leipomokahvila George Streetillä saa taas pitkästä iästään huolimatta meikältä miinus 12 tähteä, sillä espresso tarjoiltiin kylmänä ja brittiläinen makkaracroissant maistui ihmisen kädelle. Uudenvuodenaatto starttasi Camden Marketilla, josta tinkasin itselleni neonvihreän krakan ja punaiset niittisormikkaat. Canary Wharfin ostoskeskus jäi tsekkaamatta, mutta Greenwich oli siisti Thamesin ali kulkevine tunneleineen ja cooleine kahviloineen – mehän tietysti päädyttiin Costa Coffee -ketjun myymälään smoothielle ja meatball-taskulle. 


Juhlat alkoivat todenteolla Zizzi-ravintolassa suomalaisseurassa. Eekun, Jackon, Pian ja Johin kanssa tilattiin italialaiset menut, johon kuuluivat alkuskumpat, alkuruoat, pizzat, jädet ja jälkkäridrinkit. Brittiläiset eukot heiluivat tässä hienossa mestassa tuttuun tyyliin puolialastomina, mutta mitäs tuosta. Sieltä jatkettiin The Dickenss Inn -nimiseen baariin kulman taakse. Tilasin Greene Kingin, mutta klokun lähestyessä uutta vuotta, ei tiskille enää ollutkaan asiaa. Ratkaisin asian hiipimällä portaikkoon täyttämään tuoppini hotellilta salakuljetetulla Bulmersilla. Uusi vuosi vaihtui Tower Bridgellä, josta sakean sumun takia nähtiin ilotulituksesta juuri ja juuri suurimmat bomsit. Jossain vaiheessa oli pakko häippäillä vessaan, joten kävelin sisään täyteenahdettuun Living Roomiin. Myöhemmin dallailtiin takaisin muutaman korttelin verran Aldgatelle aivan Whitechapelin vierestä (alue, jossa Jack the Ripper aikanaan pilkkoi naisia), josta Metropolitan Line vei meidät takaisin Hiltoniin. Uudenvuoden päivänä lounastettiin Chinatownin Wardour Streetillä kiinalaisessa, jonka nimi oli suurin piirtein jotain tällaista: #@5=}, näin kiinalaisia kirjoitusmerkkejä sen paremmin osaamatta. Vihreää teetä ja dim sumeita roudattiin pöytäämme toista tusinaa. Kommunikaatiovaikeuksia syntyi jonkin verran tähän tyyliin:
”We would like to have some meat…”
“Okay, you want dog?”
“Ei vittu, tarjoaako se meille koiraa?”
”Ei kyllä se tais tarkoittaa ankkaa!” 
”Oh, you mean duck?”
”Yes yes!”

<> </><> </>
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Vessassakäyntiä auttoivat reipas, wieniläistyylinen tanssimusiikki 1800-luvulta sekä linnunlaulu, jotka olivat ilmeisesti tarkoitettu häveliäiden kiinalaisten ujopissan helpottamiseen. Legendaarista Amiral Duncania vastapäätä sijainnut Gelatoral Naturale -jädebaari tarjosi hulppeat suklaasetit jälkkäriksi. Paikka oli myös täynnä ”kesää” vietteleviä brittejä, jotka yleensäkin heiluivat viiden asteen lämpötilassa shortseissa ja t-paidoissa, ei helevetti! Eräs metrossa matkustanut mies pyyhki vielä hikeä, kun ”joutui” siirtymään uimahousuissaan sopivahkosta ulkoilmasta kuumaan metroon. No mulla oli ainakin kylmä. Matkalla viimeiselle ostosreissulle törmäsin aluksi Piccadillyssä cooliin Planet Hollywood -mestaan, jonka houkutteleva Terminator Burger jäi nyt kiireen vuoksi kokeilematta. Sohossa taas eksyin väärään seuraan, kun Adult Movie Theaterin lähistöllä hengaillut, silinteripäinen pimp seurasi meitsiä vessaan ja yritti myydä kaikkea naisista crackiin tuloksetta.  Legendaarisen Marquee Clubin tilalle oli noussut kenkäkauppa nimeltä Walk. Pettymykseni hälveni, kun tsekkasin sisään ja sain tingattua intialaisilta kauppiailta valkoiset buutsit viiteenkymppiin, JEAH! Vuoden 2012 ensimmäinen päivä päättyi pikaiseen hengailuun jamaikalaissävytteisessä, coolissa Brixtonissa ja Hanoi Rocksinkin suosimassa Tooting Becissä. Hampstead Heath ei taas sen sijaan tarjonnut puistoelämystä edes sen vertaa kuin Ainolan puisto. Muuten – kotoisessa Chinatownissa, oululaisessa ravintolassa asioinut Matt Nitro sen sijaan ei onnistunut vierailussaan yhtä mainiosti kuin me. Äijä oli tilannut mättöpäissään kiinalaiset menut ja bissetkin, mutta huomannut kotona änäriä skulaillessaan, että oli unohtanut maksaa. Harmi, että mesta sattui olemaan juuri jäbän alakerran kiinalainen, joten kitaristimme tarvitsee uuden kantapaikan ja vähän äkkiä. Adios, ens kerralla ilmoitellaankin lisää gigeistä ja Groupie High Schoolin vauhdikkaasta keväästä!