tiistai 30. lokakuuta 2012

Täyteenmyytyjä baareja ja vaaratilanteita

Huh huh, gotta tell U man – viimeiset pari kuukautta ovat olleet täynnä aikamoista ilotulitusta! Takki on suhteellisen tyhjä ja olo aika harmoninen tässä tsiigaillessani Sons Of Anarchya ja todistaessani ensimmäisten lumihiutaleiden laskeutumista Oulun ylle. Jalkapöytä on paskana viime keikan jälkimainingeista ja keikkakassi edelleen purkamattomana eteisessä. Hah, tätä kutsun totaaliseksi relaksoitumiseksi. Naureskeltiin poikien kans, että ei varmaan huvita nähdä toisia pariin viikoon, mutta niinpä äsken koodailtiin Facebookissa huomisista Halloween-suunnitelmista ja uusien biisien nauhoituksista. Wexx angstaili jotain tulevan levyn kappalelistasta, mutta kukapa meistä ei välillä?! Meikän vuoro oli viime lauantaina ja nyt Wegsterin...ja sitä rataa.


# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Kolme viikkoa sitten, ennen Kemin vetoamme, sain tietää PA-laitteiston puuttumisesta noin viittä tuntia ennen keikkaa istuskellessani smoothiella ja focaccialla Stockan Vintillä. Sopiva auto löytyi puolestaan, kun stagelle nousuun oli aikaa kolmisen timmaa. Vedin lavalookkini kuntoon jo kotona tsiigatessamme lätkämatsia ja nauttiessamme muutamaa drinksua. Jäbät pamahtivat pian farmarilla pihaan. Ilma oli selvästi jo kääntymässä myöhäissyksyn suuntaan, mutta auton lämpötila kasvoi kaikilta osin lähestyessämme Kemiä ja Lapin rajaa. Saatiin porukka bailaamaan jo soundcheckin aikana, mutta todellisen yllätyksen koin suunnatessani lavalle (coolisti hieman myöhässä tietenkin) alkujammailuiden jälkeen. Joku jäbä yleisöstä oli ottanut paikkani lavalla ja danssaili huiveilla peitetyn mikkiständini kanssa muina miehinä valmiina laulamaan. No onneksi järkkärit olivat valppaina ja kantoivat äijän helvettiin ennen meitsin lauluosuuksien alkamista. Keikka sujui loistavasti, mutta kotimatka öiseen Uleåborgiin meinasi loppua lyhyeen, kun Nitro tykitti farkku-peräkärry-yhdistelmämme tyylikkäästi liikenneympyrän keskikaiteeseen, ha! Vauhti oli onneksi hiljainen, ja ennen kuin arvasinkaan, olin jo syömässä YHDEKSÄTTÄ tortillaa ja kasaa nuudeleita jätkien bailatessa toisella puolen kaupunkia aamuun asti. Nitro oli painellut Subwayn kautta kotiinsa ennen puoltapäivää ja herännyt illalla ähkyssä, darrassa ja 39 asteen kuumeessa, auch!

Mike Rockberry hanging out # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Sunnuntaina oli vuorossa rutkasti ohjelmaa. Luvassa oli mm. kuntoanostattava thriatlon joogatunteineen ja myöhemmin illalla vielä keilavuoro Heinäpäässä. Meikähän keilasi vittu päin persettä, mistä kertoo se, että yhdellä kierroksellä edes sadan pisteen raja ei rikkoutunut perkele. Korjasin asian kuuntelemalla illalla Lynyrd Skynyrdin upeilla soundeilla varustettua Last Of A Dyin’ Breediä, katsastamalla Whitesnaken 83’ livesetin ja nauttimalla samalla lasillisen whiskey on the rocksia. Maanantai-iltapäivä kulutettiin Miken kanssa mainostamalla edessäollutta nelivitosen keikkaa ympäri keskustaa. Myöhemmin meikän hiukset sai uutukaisen, raidallisen kuosin. Toisistamme tietämättä myös Rockberry oli suunnitellut lyhennettyjä sivuja, mutta onneksi jäbä päätyi leopardikuviolliseen ja meikä seepraan. Great! Koska lokakuu oli infernaalista keikkailua ja treenaamista, vietettiin murun kanssa kaiket illat lähinnä makuuhuoneessa täydellisesti rentoutuen. Vaikken ikinä olisi kuvitellut tätä sanovani, mutta jollain tapaa siivoaminen ja kokkailu on täydellistä hengenterapiaa silloin, kun kiire on pahimmillaan. Huoneiston puhdistuminen tuntuu samalla henkiseltä tasapainotukselta ja ruoanlaitto taas siirtää ajatukset käsillä olevaan hetkeen.

Wegster training an acoustic one

Nelivitosen keikka oli se, mitä me eniten syksyltä venattiin. Keikkamestana kotikaupungin kuumin sekä legendaarisin rokkiklubi, ajankohtana perjantai ja meitsit lavalla The Psycho Seasoneiden jälkeen. Meikä pysytteli edelleen vuoteessa parin kauhuleffan, Moonin ja Kurt Russelin 82’ klassikon The Thingin kera, kunnes soundcheckin aika koitti. Heitettiin hetkinen läppää entisten KC-frendien kanssa, joskin itse häippäsin stailaukseen samalla sekunnilla, kun meidän volat saatiin kohdilleen. Haha arveltiin myös, etteivät meripojat oikein jaksa arvostaa meidän huiveilla vuorattuja mikkiständejä tai neonvaloja välkkyviä rumpuja, vaan todennäköisesti roudaavat omat vehkeensä tilalle. ;) Myöhemmin illalla tilasin rakkaan autokuskimme viemään meitsit ja Nitrot keikkapaikalle, jossa Psycho Season oli jo lopettelemassa loistavaa settiään. Matt oli hommanut jostain syystä väliaikaisen porttarin klubille, mutta poke tietenkin päästi äijän omalle keikalleen. :D Kävin moikkaamassa muutamaa tuttua jo ennen keikkaa, ennen kuin vetäydyttiin porukalla bäkkärille vielä hetkiseksi. Intromme alkoi pauhata etuajassa, ja kohta juoksinkin yleisön eteen leopardikarvaliiveissäni ja keltasankaisissa plekseissäni. Koska mesta oli vedetty pimeäksi lavaa lukuun ottamatta, en nähnyt aurinkolasieni takaa, oliko yleisöä paikalla ollenkaan. No se selvisi ensimmäisen biisimme tauottua valtavista suosionosoituksista. Koko ilta oli valtavaa ilotulitusta ja olo oli aika onnellinen encoren loputtua katsellessani iloisia ilmeitä yleisössä. Miittasin yleisöä heti vedon jälkeen. Slippery Stuffin miksannut Timmy Lover kertoi diggaileensa setistämme, mutta mieleenpainuvin palaute tuli silti joltain vanhan liiton hevihemmolta: ”Joo meikä normaalisti vihaa kaikkia meikkaavia jätkiä, mutta pakko myöntää, että olitte ihan VITUN kovia”. Loistavaa! Joku naispuolinen, hiukan maistissa ollut fani taas mainitsi meitsin olevan suurin kusipää maan päällä, kun en kerennyt jubaamaan tytön kanssa enempää, heh. Loppuilta vierähti nopeaa bäkkärillä Johnny Boyn, Randyn ja bändikaverien ympäröimänä, good fuckin’ times…



Seuraavana päivänä meitsi keräsi naamalleni viimeiset auringonsäteet nauttien samalla juustoja ja Rio De Janeiron slummeihin sijoittuvaa City Of God -leffaa. Billy Talent esiintyi illalla Teatrialla ja Rockberry kyseli meitsiä tsekkaileen White Indianin keikkaa Tuiraan, mutta päätin ottaa iisisti. Matt oli valloittanut jälleen Hevimestan ja kiskonut tequiloita aamuun asti, mutta pakko myöntää, että olin herätessäni tyytyväinen virkkuun olotilaani. Tutustuin uuteen Sofi Oksasen teokseen Kun Kyyhkyset Katosivat. Sitäpä ei muuten ilman kynää ja paperia luetakaan, sen verran vitusti siinä on sivuhenkilöitä ja juonenkäänteitä. Iltapäivällä paineltiin tsekkaamaan korista, kun ONMKY hävisi Torpan Pojille vain parin pisteen marginaalilla. Oli muuten saatanan maaginen jäbä se Russell Fredericks, gotta tell u man! Illalla tilattiin pöytä notkumaan tapaksia ja muita herkkuja, törmättiin muun muassa Stachen ja Temple Ballsin jätkiin, pariin bikeriin sekä lätkänpelaajiin Nelivitosen jamien aikana, joten oli helppoa siirtyä unille odottelemaan seuraavaa keikkaa.

Groupie High School @ Raahe # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas # Mike Rockberry
Pientä akustista vetoa ennen Maikkulan OAKK:lla sain ehkä parhaat mätöt ikinä. Ei helvetti, mikä määrä eksoottisia ruokia – meitsihän ei voi vastustaa uusien herkkujen testailua missään tilanteessa. No onneksi nyt ei tarvinnut heilua tiukoissa keikkabyysissa paria tuntia, joten all good! Ajoin suoraan treenikselle vielä parin tunnin sessioihin, joten ääni ainakin aukesi hyvin viikonlopun settejä varten. Tampereen menomatkan kommelluksista voitte lukea tarkemmin Miken blogista, mutta tosiaan hengenlähtö oli lähellä Rantsilan kohdalla, jossa päätettiin vaihtaa auto talvirenkailla varustettuun vehkeeseen parin tunnin odottelun jälkeen. Onneksi keikkaa ei tarvinnut perua. Rumassa tehdyn soundcheckin jälkeen otettiin loistavasta Roast-ravintolasta burgerit messiin ja paineltiin hotlalle tekemään stailaukset helvetillisellä kiireellä. Setin alkuun oli aikaa vajaa tunti, ja koko porukka oli vielä pitkät kalsarit jalassa, vittu. No kerettiin Rumaan sillä samalla sekunnilla, kun intro tärähti soimaan. Tähän asti ollaan keikkaurallamme suurimmilta haavereilta, mutta nyt sellainen oli suhteellisen lähellä. Vois oikeasti harkita sitä langatonta mikrofonia, sillä johto takertui Miken pelteihin kiinni ja lennätti yhden telineen vittu toiselle puolelle stagea. No ei siinä, nostelin sen sit takaisin, kun lauluosuudet loppui sen biisin osalta. Ha, vedon jälkeen kruisailtiin vielä Jack The Roosteriin tilataksilla ja sieltä pienen iltalenkin jälkeen takaisin hotellille. Rockberry oli ”hukannut” lompakkonsa, joka tietenkin löytyi seuraavana päivänä keikkashortsien taskusta, joten jäbä suuntaili aamunalkajaisiksi Raxiin. Me taas haettiin juustoja ja sipsejä kaupasta, ennen kuin karavaani starttasi takaisin kohti Uleåborgia. Loppumatka sujui rauhallisesti Miracle-leffan ja Everest-sarjan merkeissä. Iltamyöhäsellä kotiutumisen jälkeen kaappasin Da Mariosta vielä slaissit ennen feidaamista launtaihin.

Tyrskymyrskyn setti Oulunsalossa oli odotettu paitsi upouuden keikkapaikan, myös sen vuoksi, että vedon jälkeen Groupie High Schoolille koittaisi ansaittu kuukauden mittainen mental break. Soundcheckin päätyttyä oli tarkoitus siirtyä porukalla Rockberryn luukkuun Koskelaan, mutta meikä lepuutti aivojani keskustassa ja hyppäsin tilataksiin vasta hiukan yli yhdentoista illalla. Poimittiin Tiger L.A. kyytiin, ja ilokseni huomasin myös vanhojen frendieni Hanky Boyn ja Pizzan tulleen tsiigamaan settiämme. Onnistunut keikka päättyi yhden maissa, ja vaikka kelloja siirrettiin taaksepäin, siirryin hoivailemaan rikkoutunutta legua ja hermojani kiireisestä kahdesta kuukaudesta. Eeppistä! Wexx oli kadonnut jo aikaisemmin taivan tuuliin, Mike lähti omille teilleen ja Nitro perinteisesti Hevimestaan. Pyöritettiin vielä ruudussa Tommy Lee Jonesin, palkintojakin kerännyt No Country For Old Men (Menetetty Maa), joka hakee visuaalisuudessa vertaistaan, huh huh!    

# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas


Kuten Mike totesikin, on hieman erilaista suunnata viikkoon ilman ajatuksia edessäpäin olevasta keikasta. Tyhjää, mutta toisaalta hieman rentouttavaa. Pistäydyin aamulla S2-seminaarissa Hilikussa aamupalalla, mutta huomenna aion jälleen paneutua sisutamiseen ja suunnitella Halloween-kostyymiani. Todennäköisesti päädyn tälläkin kertaa Jokeri-lookiin. Nyt piiiiiiiitkääääään kuumaan kylpyyn (taas) ja sitten vuoteeseen kera iPhonen ja Netflixin... Love ya all! <3  



perjantai 12. lokakuuta 2012

Kuulumisia RIOT-kiertueen sykkeestä...


# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Oujee, parin viikon aikana soitettujen keikkojen myötä ollaan vedetty suurin piirtein vajaa kolmannes kiertueestamme. Rundin jatkuminen osui syyskuun viimeiselle perjantaille ja suuntana oli Pihtipudas. Rentouduin hektistä viikonvaihdetta varten lataamalla PS Storesta läjän pelejä ”I Am Alivesta” eeppiseen Journeyhin, vaikkakin positiivisimman yllätyksen tarjosikin Hong Kongiin sijoittuva Sleeping Dogs 2. Oli pakko myös katsastaa Yleltä uusi Risto-sarja sekä rollareiden alkuperäisestä kitaristista Brian Jonesista kertova Stoned. Rentoutumista vaikeutti hieman keskustassa toteutettava Kallioparkki-remontti. Tuntuu, että perse lentää ilmaan, kun rakennusmiehet räjäyttelevät dynamiitteja jossain maan alapuolella. Keikkavalmisteluihin kuului myös vierailu Carlingsiin, sillä kuulin Nitro-duden ostaneen juuri samanlaisen mustan nahkaliivin kuin mulla, joten oli pakko käydä tsiigaan, josko joku toisenvärinen liivi pukisi mua paremmin.


Matka Pihtiputaalle starttasi ajallaan, ja istuttiin matkan ajan Rockberryn kanssa pelailemassa Bad Piggiesiä, Boltia sekä Battle Budiesia iPhoneilla. Duunattiin soundcheckki ja vedettiin safkat naamaan siten, että ehdittiin vielä muutamaksi tunniksi lepuuttamaan hermoja hotellin pehmeille sängyille. Makoiltiin sängyillä ja jauhettiin Miken kanssa kaikesta tulevasta. Kun päätettiin ilahduttaa käytävän toisessa päässä majailleita Wegteriä ja Nitroa, oli jätkien huoneessa jo fanejakin, ja kaikki olivat täysissä bilefiilareissa, hah! :D Kun saavuttiin legendaariseen Mantaan, päätettiin aloittaa keikka saman tien. Niin vanhempi kuin nuorempikin porukka löysi itsensä dancefloorille, joten setti oli erittäin onnistunut. Oli siis hyvät fiilikset siirtyä iloisesti takaisin hotlalle, jossa meitsi päätti painella bastuun. En tietenkään olettanut, että meidän kerroksessa olisi ketään muita bändimme lisäksi, joten törmäsin käytävässä ilkialastomana hienostuneeseen vanhaan pariin, jotka katselivat kummissaan, kun meikä siirtyi saunaosaston puolelle paiskomaan löylyä ja tekstailemaan murulle. En saanut unta kuulaan millään, sillä Rockberry kuorsasi kuin SIKA. Yritin kaikkea mahdollista nettiselailusta Pelkokertoimeen, ja lopulta sit onnistuinkin goisailemaan aamuun asti. Istuskeltiin breakfastilla rauhassa, ennen kuin feidattiin kylpyjen jälkeen Pihtiputaalta kohti Puolivälinkankaan musiikkipyhättöä, Happy Placea.
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Soundcheckin jälkeen iski saatananmoinen kiire, sillä mun oli tarkotus olla historian ensimmäisissä vakkanaali-juhlissa jo kuuden aikaa illalla. En kerennyt kuin föönätä hiukset, iskeä illan keikkakamat Converse-laukkuun ja heittää puvuntakin päälle, kun oltiin jo matkalla Tuiraan. Kemuista tuli supermahtavat – oli viiniä, salaattia, juustoja, lohta, uuniperunoita, shotteja, bisseä, kakkuja jne… Juttelin Miken kanssa jossain vaiheessa puhelimessa ja ilmoitin äijälle paniikissa, että tulen myöhästymään keikalta, sillä mun iPhone on saatana hukassa. Jäbä totes vaan kylmänviileästi, että ”no mihinkähän sä sitte tällä hetkellä puhut”. Äijä oli oikeessa. Nitro poimi meitsit kyytiin noin tuntia ennen keikka, jotta ehdittiin vielä tekemään viimeiset stailaukset Anjaksen superhulppeassa omakotitalossa jossain Koskelan liepeillä. Taksi porhalsi Happy Placen edustalle jälleen siten, että kävelin käytännössä suoraan ulko-ovelta lavalle äijien jo kepittäessä You Thought It Was Goldin alkuvingutuksia. En olis uskonut, mutta myytiin mesta tupaten täyteen, joten ei olis voinut lauantai-iltaa paremmin viettää. Kiipeilin lavarakenteissa lattian ja katon välillä, joten oli ainakin fiilis, että annettiin kaikkemme. Haha Rockberry tsiigaili meikää vähän pahalla silmällä, sillä keskeytin äijän loppumattoman rumpusoolon New York Broke My Heartin lopussa heittämällä äijälle huumorilla ”lopeta nyt jo vittu”. Paikalla oli nimittäin aikaisemmin illalla naimisiin mennyt pari ja halusin muistaa morsianta ruusuilla, u know. Heitettiin vielä nimmarit ja yhteisfotot keikan jälkeen, joskin meikä sai joltain katsojalta kuulla olevani ”hyvä laulaja ja esiintyjä, samalla suurin kusipää, mitä on koskaan tullut vastaan”, mutta mitäs tuosta. Jokainen muodostaa oman mielipiteensä ja hyvä niin. ;) Wexx heitti meitsit Audillaan Etu-Lyöttyyn aamuyöstä, ja olikin ihanaa nauttia tortilloista täydessä hiljaisuudessa, yön pimeydessä.
Mike Rockberry # Groupie High School # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Seuraavan kahden päivän avainsanat olivat: ihqu tyttöystävä, kiinalainen safka, tv:stä Goon, Roba, The Missing -länkkäri, Heavy Metal -lyhytelokuva, Cleaverville -jännäri mafiasta, Rodeon Miehet -mustavalkoleffa, loistava dokkari Mannerheim-elokuvan teosta sekä kyytipojaksi Veden Päällä Kelluva Kaupunki ja Matkalla -kirjat. NÄIN sitä relaksoidutaan. Oon tullut siihen tulokseen, että näin kun gigejä on jokaisella viikolla, on ihan turhaa edes purkaa keikkakamoja pois laukusta. Tästä syystä oon välipäivien aikana keskittynyt lenkkeilyyn ja chillailuun – eli siis käytännössä viettänyt viikot aina kollareissa. Onpahan sitten keikka-aamuna kaikki pakattuna valmiina! Puokkarin ja Pyhäsalmen vetojen välissä nauhoitin vokaaleita jo Purple Eyes As The Ocean Sky -nimiseen tunnelmalliseen rokkibiisiin. Ei treenattu kertaakaan koko viikon aikana, mutta painuttiin Nitron kanssa Dollar Sound Studiosille tekemään loppunauhoitukset tulevalle sinkullemme. Istutiin varmaan kolmisen tuntia kuuntelemassa miksauksia ja tultiin siihen tulokseen, että NOW THIS SHIT IS READY. Wexxter ja Mike luottivat meidän arvostelukykyyn, niinku yleensäkin meidän bändissä hommat menee.
Matt Nitro
Pyhäsalmelle starttailin omalla biilillä, sillä ajattelin ehtiväni aikaisemmin vittuun mestoilta keikan jälkeen. Soundcheckin jälkeen pakkauduttiin viihtyisään mökkiin tsekkaileen uutta Vain Elämää -sarjaa sekä nappaileen uusia promokuvia. Meikän sivufleda sai myös uuden uutukaisen, raidallisen kuosin. Keikan alkua siirrettiin yli tunnin, jotta kaikki maksaneet ehtisivät mestoille seuraamaan vetoa. Daivattiin stagelle vasta joskus puoli yhden maissa. Luonnollisesti fiilis oli katossa puolitoistatuntisen ajan. Mike friikkaili meikälle – ehkä ihan aiheesta, sillä meikä häippäsi hiukan väsyneenä bäkkärille ennen meidän perinteisiä kumarruksia ja ruusujenheittelyitä. Palasin vielä salin puolelle jututtamaan ihmisiä ja tsiigailemaan, kun Nitro ja Rockberry ottivat klubin takaosassa perinteisen biljardimatsin. Äijät painelivat vielä baarin sulkeuduttua grillille, minkä jälkeen loppuyö kului läppää heittäen ja saunoen. Matt ja meikä lyötiin jostain kunnon fighti pystyyn, jolle äijät vähän naureskelivat, heh! Kotimatkan ainoa pysähdys otettiin Pulkkilan ABC:llä, josta lähti mukaan tortilla-ainekset ja säkillinen karkkia. Lauantai-illan ohjelmassa oli ainoastaan chillailua viinibaarissa kera juustojen, how relaxing!             

# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Kiitti kaikista kysymyksistä ja palautteesta ystävät! Toteutetaan se videoblogi varmaan ensi viikolla tai viimeistään, kun RIOT-rundi taukoaa muutamaksi viikoksi. Just äsken vedettiin perinteiset adrenaliinia puhkuvat torstaitreenit. Soundasimme varmaan joltain hardcore-punk-bändiltä, sillä Rockberry nosti biisien temmot potenssiin kymmenen! Kuka vielä sanoikaan MUA adhd:ksi, häh?! Käytiin Dollar Sound Studiosilla treenien jälkeen hakemassa meidän valmiit masterit ja tarkoituksena oli myös kysellä tuottajavelhomme Riikolan halukkuutta miksailla myös seuraavat kappaleemme. No Nitro oli ilmeisesti ehtinyt jo aikaisemmin, sillä äijä oli jututtanut Jannea edellisenä lauantaina Hevimestan pikkutunneilla, vaikkei todennäköisesti muistakaan koko keskustelusta mitään. :D Joten tutulla linjalla jatketaan! Poikkesin myöhemmin vielä treffaamassa tätiäni pitkästä aikaa Myllyojalla ja heittämässä läppää. Nyt ajattelin painella vihdoin hakemaan Back To The Future -pelin Isokadun Gamestopista, joten good-mothafuckin-bye, for now... \ghs/